Kerhomme osallistui 50-vuotiaan Rauman Erotuomarikerhon Nuijaturnaukseen lauantaina 8.11.2014. Nuijaturnaukseen osallistui viisi erotuomarikerhoa: Turusta, Tampereelta, Keski-Uudeltamaaalta, Porista ja Raumalta.
Sijoituimme kahdella voitolla ja kahdella tappiolla turnauksessa kolmansiksi. Tunteita ei jälleen puuttunut ns. paikalliskamppailussa Satakunnan piirin herruudesta.
Joukkue
Janne Koivisto
Jarno Haanpää
Ville Tiljander
Henrik Grönblom
Antti Kemppinen
Juho Kemppinen
Eemeli Vappula
Tommi Laaksonen
Marko Pihlajamäki
Jussi Knuutila
Jori Luukko
Ottelut
Kujek – Pori 1-4
Pori – Rauma 1-2
Pori – Turku 1-4
Tampere – Pori 0-2
Maalintekijät
Tommi Laaksonen 4
Juho Kemppinen 3
Ville Tiljander 1
Olimme (Kemppinen, Ollila, Ojala) aluejoukkuevalmentaja Teemu Eskolan kutsumina tuomaroimassa Eerikkilän Urheiluopistolla 15-vuotiaiden aluejoukkueturnausta 22.–24.10. Turnauksessa pelasivat maamme ikäluokkansa 80 parasta pelaajaa, joista osalla oli jopa kokemusta jo poikamaajoukkueesta. Pelit olivat siis todella kovatasoisia, ja niitä kertyi kaiken kaikkiaan kuusi kappaletta, kaksi jokaiselle päivälle. Kukin tuomari vihelsi kaksi ja avusti neljä ottelua.
Turnaus oli fyysisesti haastava, koska pelit olivat täysimittaisia (2x40min.), joten palautumisen rooli oli todella tärkeä. Siinä auttoivat onneksi Urheiluopiston huippuolosuhteet ravinnon ja saunan muodossa, tietenkään riittäviä yöunia unohtamatta. Esimerkkinä voisin mainita, että Ollilan sykemittari antoi ensimmäisen päivän pelien kulutukseksi n. 2500 kaloria.
Matkamme alkoi keskiviikkona puolen päivän aikaan Porista. Eerikkilässä olimme puoli kahden aikaan, jolloin haimme huoneet, otimme vastaan pelikentiltä tutut ”kannustavat” tsempit Pohjois-Suomen valmentajalta Mika Nurmelalta, ja aloitimme valmistautumisen ensimmäiseen koitokseen. Ensimmäisessä pelissä kohtasivat Länsi-Suomen ja Itä-Suomen joukkueet. Allekirjoittanut vihelsi pelin. Turnauksen peli oli siinä mielessä hankala, että oli määriteltävä vihellyslinja. Automatkalla myös koetimme hieman ennakoida millaisia pelejä on vastassa, ja ensimmäinen peli osoitti, että pelin tempo ja intensiteetti olivat todella kovia. Pelaajilla oli näyttöhaluja ja energiaa, mutta myös paineita. Pelaajat olivat onneksi antamassa näyttöjä itsestään, ja ylilyönneiltä vältyttiin, vaikka ensimmäisessä pelissä jouduinkin näyttämään ”rödaa” kahden taktisesta rikkeestä seuranneen varoituksen takia. Pelin onnistumisesta koko kolmikon osalta kertoivat maajoukkuevalmentaja Jarkko Wissin kiitokset ja kehut pelin jälkeen.
Päivän toisessa pelissä pillin varteen asteli Aaro. Helsingin ja Pohjois-Suomen kohtaaminen päättyi jälkimmäisen voittoon. Pelin jälkeen vuorossa olivatkin sitten päivällinen, sauna ja venyttelyt. Toinen päivä kuluikin sitten levon merkeissä ennen iltapäivän pelejä. Pelit menivät todella hyvin, ja jopa nykyisin Palloliiton pelaajakehityspäällikkönä toimiva Hannu Tihinen antoi kehut porilaiskolmikolle, ja kutsui meidät illalla luennolleen. Mielenkiintoisella luennollaan ”Rautavuori” kertoi jalkapalloammattilaisuudesta, mutta saimme onneksi ohjailtua keskustelua pilke silmänkulmassa myös erotuomaritoimintaan.
Viimeisen päivän peleissä pelaajien väsymys oli jo aikamoinen, ja pelit olivat sen seurauksena rikkonaisia lukuisten kramppien takia. Erotuomareiden kunto kesti hyvin ja virtaa olisi riittänyt vielä useampiinkin peleihin sen jälkeen, kun viimeisen pelin et Ojalan loppuvihellys kajahti ilmoille Eerikkilän jalkapallohallissa. Oli kuitenkin kiva päättää turnaus monta kokemusta rikkaampana. Mainitsemisen arvoista eivät ainoastaan ole vihelletyt pelit, vaan kävimme myös antoisia keskusteluja huippuvalmentajien kanssa. Esimerkiksi maalivahtilegenda Mikko Kavénin kanssa keskustelimme hyvässä hengessä mm. maalivahdin ajanpeluusta ja maalivahteihin kohdistuvista kontakteista ja kontaktien mahdollisten rikkeiden luonteesta.
Perjantai-iltapäivällä kohti Poria lähti tyytyväinen erotuomarikolmikko. Kävimme pelejä paluumatkalla läpi, ja vaikka tuomaritarkkailijaa ei peleissä ollut, tulimme siihen tulokseen, että kaikki ”isot päätökset” menivät turnauksessa oikein. Lisäksi saimme kuulla, että turnausorganisaatio aluevalmentajat ja pelaajat mukaan lukien olivat tyytyväisiä tuomaritoimintaan. Erityistä kiitosta saimme pelinjohtamisesta ja vihellyslinjasta, joka oli kansainvälisen tason mukainen. Turnauksen jälkeen käymieni keskustelujen perusteella voin todeta, että turnaus oli ns. win-win-situation sekä tuomareille että pelaajille. Loppuyhteenvetona voin myös
todeta, että Eerikkilässä oli koolla hienoja pelaajia hyvissä olosuhteissa ja erinomaista erotuomaritoimintaa. Se on yhtälö, joka mahdollistaa laadukkaat ottelut ja Suomifutiksen kehittymisen. Lisäksi kerhomme sai positiivista mainetta koko Suomen laajuudella.
Kerhomme tarjosi mahdollisuuden lähteä katsomaan EURO2016-karsintaottelua Suomi-Kreikka lauantaina 11.10.2014. Ottelu oli myöhäinen iltapeli (ottelu alkoi 21.45). Olimme pienellä porukalla Keskisen bussilla matkassa nauttien AutoKeitaan antimista Forssassa sekä meno- että paluumatkalla. Suomelle jäi ottelusta myös yksi piste plakkariin 1-1 tasapelillä. Järjestämme maaottelureissuja varmasti jatkossakin.
Vietimme pikkujoulujen sijasta kauden päätöstilaisuutta Lasikellarin saunatiloissa 10.10.2014. Puheenjohtaja Viljanen kertasi alkupuheessaan mennyttä kautta niin hyvässä kuin pahassakin; kerhon jäseniä on saatu yhä ylemmäs eli meiltä löytyy veikkausliigaviheltäjä sekä ykkösen avustavia. Negatiivisena asiana tuomarien poissaolot, joita ei viime vuodesta pystytty vähentämään. Ohjelmassa oli lisäksi talouskatsaus ja jo perinteeksi muodostunut tietokilpailu sekä palkittavien muistaminen. Kerhoviheltäjäpalkinnon pokkasi jälleen Marko Räsänen. 60v tänä vuonna täyttäneet Raimo Metsänen (viiri nro 58), Hannu Järvenpää (nestemäinen palkinto) ja Jan Fröberg (viiri nro 59) saatiin myös yhteiskuvaan.
